Luukku 15 - Hayden Sweetstar

Hei kaikki. Malttakaa vielä. Enää 9 päivää jouluun. Päätin tehdä pienen novellin koska miksipäs ei.
 

Minä ja Monni

Kävelen tietä pitkin kohti kotia. Meinaan kompastua kiveen koska kyyneleet sumentavat silmäni. Taas yksi yksinäinen päivä. Kun saavun oman kotini pihaan pysähdyn ja kuivaan kyyneleeni. Astun sisälle kotiin, otan kypärän ja vaihdan tallivaatteet päälleni. Äiti ei ole kotona joten joudun tyytymään leipään vaikka nälkä meinaa pyörryttää minut. Avaan ulko-oven ja lähden juoksuun.
    Kun saavun tallille moikkaan muita tyttöjä jotka hoitavat hevosiaan. Käännyn hevoseni nimellä varustettua karsinaa kohti ja hymy leviää kasvoilleni. Hoidan Monnin ja laitan sille varusteet. Kun talutan Monnin ulos tallista pyydän kaikkia uusia ratsastajia tulemaan kentälle perässäni. Tämä on ensimmäinen kerta kun saan ohjata yksin issikkavaelluksen. Autan tulokkaat hevostensa selkään ja lopulta nousen itsekin hevoseni selkään. Lähdemme matkaan.
    Kun olemme ravailleet hetken pyydän kaikkia siirtymään tölttiin. Hetken päästä annan kaikille halukkaille luvan siirtyä laukkaan. Kun ryhmämme laukkaa tietä pitkin kuulen naurun kiljahduksia ja pian alan itsekkin nauramaan.
  Kun saavumme tallille olen saanut jo monta ystävää ja ymmärrän että jos vain uskaltaa kenenkään ei tarvitse olla yksin.

 

Kiitos!