Bannerikisan ja novellikisan "tulokset"

Hellurei,

Siirsin tämän postauksen julkaisua ihan liikaa, sillä en vaan yksinkertaisesti tiennyt mitä kirjottaa. Noh, aloitetaan vaikka siitä, että tällaiset kisat eivät ilmeisesti ole kovin suosittuja.

Novellikisaan tuli vain yksi osallistuja ja bannerikisaan kaksi, joista toinen banneri oli valitettavasti liian pieni julkaistavaksi.
Jatkossa tehdään varmaankin niin, että bannereita voi lähetellä minulle milloin vaan ja julkaisen kaikki sääntöjen mukaan tehdyt. Lisäksi banneri on julki kuukauden sijaan kaksi kuukautta. Teen postauksen aiheesta joskus lähitulevaisuudessa, tällä hetkellä pää lyö tyhjää, enkä keksi mitä kirjoittaa :D.


Aloitetaan ensin siitä bannerikisasta

Maya Mooseyard

Vanessa Searock

Kuten jo aiemmin sanoin, Vanessan banneri on valitettavasti liian kapea blogissa käytettäväksi. Mayan banneri siis saa koristaa blogin yleisilmettä seuraavat kaksi kuukautta, katsotaan sitten mitä tehdään.
Vanessa teki clubille myös Powerpointilla esityksen. Kokosin sivut yhteen ja ajattelin julkaista sen täälläkin



Sitten siihen novellikisaan. Ellie Winterforest oli ainoa, joka osallistui novellikisaan, joten luonnollisestikin hänet kruunataan novellikisan voittajaksi.
Novelli oli sopivan pituinen, ei liian pitkä tai lyhyt. Pidin tarinasta, siinä tuli hyvin esille clubin rento tunnelma. Loppua kohden tarina alkoi edetä turhan nopeaa, mutta se on ihan ymmärrettävää, sillä novellinhan ei mikään pitkä sepustus kuulu ollakaan. Bongasin novellista myös pari kieliopillista virhettä, mutta se nyt on vaan sivuseikka. Minulle tuli ainakin tarinaa lukiessa hyvä mieli :). Voih, olisipa tähän kisaan olisi ollut enemmän osallistujia.
Nyt kuitenkin se itse novelli.

NSG-vaelluksella
Istuin Wildfiren selässä ja vedin ohjista minkä kerkesin. Kyseinen hevonen oli ryöstäytynyt taas käsistäni ja koetin hidastaa sitä täysin voimin. Täplikäs Jorvikinpuoliverinen oli kuitenkin päättänyt, että on nelistämisen aika, ja se kiitolaukkasi Steven farmia kohti energiaa puhkuen. Viiman suhina kuului korvissani, kun viiletimme hurjaa vauhtia eteenpäin. Pian viuhahdimmekin itse Steven ohi ja mies tuijotti peräämme niin hölmistyneenä, että tuttu viljankorsikin tippui tämän suusta.
- Wildfire, Pysähdy! Sanoin että pysähdy! yritin komentaa tottelematonta otusta, kun kentän aita tuli uhkaavasti lähemmäksi. Totesin kiusakseni ettemme pystyisi enää mitenkään estämään törmäystä ja laitoin silmät kiinni odottaen iskua. Ihme kyllä en tuntenut jysähdystä. Kun avasin silmäni huomasin lentäväni ilmassa. Rääkäisin ja viuhdoin käsilläni typerästi, ennen kuin tömähdin hiekka pöllyten selälleni kentälle. Hetkellisestä hämmennyksestä toivuttuani yskin hieman, nousin kipeää selkää kiroten istuvalleni ja katsoin ylös. Huomasin Even edessäni tuijottamassa minua puoliksi huolissaan ja puoliksi huvittuneena, auttavaa kättä tarjoten. - Oletko Hilleri okei? hän kysyi hymyillen, kun hän veti minut seisaalleni. - Joo, eipä tässä mitään, virnistin ja pyyhin enimpiä pölyjä mustista farkuistani. Katselin ympärilleni ja totesin tuijottavani monia tuttuja NSG-klubilaisten kasvoja. Pirskatti. Saisin kuulla tästä putoamisesta vielä pitkään. - Mikä ilmalento! Hilleri onkin näköjään oikeasti haukka, Vanu nauroi vitivalkoisen arabinsa Snowprincessin selästä. Minusta tuntui, että hän ratsasti kyseisellä hevosella melkeinpä aina. - Kakkua! Supi huudahti. Hän istui Silverwarrior nimisen ponin selässä. Tamma taisi alkaa jo olla vähän pieni hänelle, mutta se ei tyttöä tuntunut paljon häiritsevän. Käänsin päätäni kuullessani kavion kopsutusta. Sabu oli näköjään saanut villin oriini kiinni ja talutti Wildin luokseni. - Oletko vielä tulossa sille vaellukselle? Sabu kysyi ojentaessaan Wildin ohjat minulle. Ori pärskähti minulle ilkikurisesti ja alkoi hamuta mustia hiuksiani ikään kuin anteeksipyyntönä. Näin kuitenkin pöhkön hevoseni ilkikurisista silmistä, ettei se ollut tippaakaan harmissaan minun satulasta heittämisestä. - Tottakai. Osuiko Wild siihen aitaan? vastasin ja katselin arvioiden Wildfireä. Se ei ainakaan vaikuttanut yhtään vahingoittuneelta. - Ei hätää, hullu heposi ei ole saanut naarmun naarmuakaan, Supi sanoi leikkisästi, - ollaanko me jo menossa sinne vaellukselle? Me ollaan taas 10 minuuttia myöhässä aikataulusta. - Joo, me lähetään heti, Sabu sanoi nousten hevosensa selkään. Samoin Eve kiipesi ratsaille.
Sabu lähti rauhallista ravia kentän porttia kohti ja pian kaikki seurasivat perässä kuin mikäkin lehmälauma. - Voidaanko poiketa jossain vaiheessa kahvilassa? En nimittäin jaksa leipoa itse putoamiskakkua, Kysäisin Edessäni kulkevalta Sabulta. -Mikäs siinä. Me kuljetaan joka tapauksessa Valedalen poikki, joten siinä samalla voidaan vaikka käydä pikaisesti, Sabu vastasi iloisesti.
- Huijausta, Supi sanoi mukamas loukkaantuneena minulle, - Se pitää leipoa itse! - Joko näin tai ei ollenkaan, kiristin näsäviisaasti virnuillen. Minulla ja Supilla oli usein tapana yrittää servata toisemme. - Okei, pidän suuni tukossa, Supi myöntyi hymähtäen. Huomasin, että vaellusryhmä saapui jo Hollow Woodiin, vaikka kuljimmekin aika verkkaisesti. Kaikki rupattelivat iloisesti kuka mistäkin ja tunnelma oli muutenkin rattoisa. Kuulin linnun viserrystä ja tuulen kahinaa puiden latvoissa. Auringon säteet häilyivät kauniisti puiden oksien välistä siivilöityen hiekkaiselle metsätielle. Oi, miten ihana kevätpäivä... -Hilleri, herätys, kuulin pian Even nauravan melkein korvani juurelta. Hätkähdin haaveistani ja käänsin päätäni ääntä kohti. Evelina ratsasti ihan vieressäni punarautiaalla porkkiksellaan. - Häh, mitä häh, mongersin nolostuneena, - sanoitko jotain? - Kysyin, että mistä olet ostanut tuon satulan. Se on tosi kiva, Eve vastasi ja viittasi värikkääseen satulaani. - En ole ostanut sitä mistään. Sain sen Barneylta, vastasin hymyillen. - Täh? Ihan ilmaiseksiko? Eve ällisteli. - Se oli palkintona, kun etsin Barneyn piilottamat munat, selitin. - Jaa jaa, Supi liittyi keskusteluumme omituinen hymy kasvoillaan. - LOL Supi, PÄÄSIÄISmunat, korjasin Supin ajatukset naamapalmun kera. Kaikki kuuloetäisyydellä purskahtivat naurunräkätykseen. - Jos maltatte, niin nyt olisi sitten sen Hillerin tarjoaman kakun aika, Sabu ilmoitti jonkin ajan päästä.

Hoksasin hämmästyksekseni, että olimme jo Valedalessa. Aika tuntui kuluvan tosi nopeaa. Kaikki laskeutuivat selästä melkein yhtä aikaa ja kipittivät kahvilaan. Valtasimme vapaan pöydän ja huikkasimme tarjoilijan paikalle. Ostin ison kakun koko porukalle viimeisillä Jorvikin shillingeilläni ja pian ahmimmekin jo makeaa mansikkatäytekakkua minkä kerkesimme. - Nam, miten hyvää, Vanu totesi kakkua suussa. - Hilleri ei olisi mitenkään osannut tehdä yhtä hyvää. Onneksi tulimme tänne syömään, Supi kiusasi jälleen minua. - Hah-hah, paraskin sanomaan, virnistelin takaisin, - muistatko kun käräytit oikein kunnolla ne - - Hys, et kerro kellekään, Supi keskeytti minut mulkaisten leikillään. - Minulle voi kyllä kertoa, Vanu sanoi naurahtaen.
Matka jatkui: koko konkkaronkka tallusteli sillan yli ja käänsi kulkusuuntansa Valedale-järveä kohti. Porukka ei ollut syömisenkään jälkeen hiljentynyt tippaakaan, vaan päinvastoin pälpättivät toistensa päälle kuin papupata. Naurua, outoja puheenaiheita, hupsuja tokaisuja, leikkimielistä toisten herjaamista ja hymyjä. Iloisemmaksi ei voisi tunnelma muuttua, kun kaikilla klubilaisilla oli hauskaa yhdessä. Parempaa porukkaa sai hakea.

Huhtikuun muotikisan tulokset

Tässä postauksessa kerron perinteisesti muotikisan tulokset arvosteluineen ja arvosanoineen.

HUOMIO! Toivon, että ensikerralla katsojat eivät tulisi ihan viereeni, vaan jättäisivät hieman väliä minuun. Jouduin rajaamaan joitain kuvia tosi paljon, sillä kuvissa näkyi esimerkiksi vierellä olevien puhekuplia tms. Kuvien rajaaminen pienentää itse kuvaa ja laatu kärsii huomattavasti.

1. Liza Beenest

Kisan aikana minulle tuli fiilis, ettei kovin moni ilmeisesti ollut ymmärtänyt ideaa (räikeät värit). Itse miellän räikeät värit kirkkaiksi, en niinkään hennoksi tai tummaksi. Lizan asukokonaisuuden satulahuopa on täydellinen esimerkki räikeästä väristä. Satulahuovan lisäksi olisin kylläkin kaivannut jotain muutakin räikeänväristä asustetta. Paita on kyllä ihan kiva, mutta aavistuksen haaleampi kuin satulahuopa, joka ainakin itseäni pistää silmään. Asussa on aika paljon mustaa, mutta onneksi valkoiset yksityiskohdat hieman kompensoivat sitä. Kaikenkaikkiaan ihan kiva asu. Arvosanaksi annan 9-

 

2. Ellie Winterforest

Kiva asu tämäkin, mutta räikeitä värejä ei juurikaan ole käytetty. Pidin siitä, kuinka paita ja häntärusetti sopivat yhteen. Kuitenkin katsojan silmä osuu aina ensimmäisenä keskialueelle, eli toisin sanoen kengät-housut-satula-satulahuopa alueelle. Jos räikeää väriä oltaisiin käytetty jossain edellä mainituista vaatekappaleista, asukokonaisuus olisi hyvinkin saattanut voittaa. Äh, tosi söpö asu muuten, mutta jotenkin vaan häiritsee, kun räikeää väriä ei löydy keskialueelta. Arvosanaksi annan 8+

 

3. Emma Friendcake

Emmankin asu oli kiva, mutta tässä on vähän samanlainen ongelma kuin Ellien asussa. Toisaalta musta satulahuopa & vaaleanruskea satula -yhdistelmä oli tosi kiva! Satula, huopa ja housut eivät uppoa toisiinsa ja asu on heti paljon mielenkiintoisempi. Ainoa miinus on vaan se, että huopa on musta ja kisan aihe räikeät värit. Jos aiheena olisi ollut tummat värit, tämä asukokonaisuus olisi voittanut ehdottomasti! Arvosanaksi annan 8

 

4. Vanessa Searock

Vanessan asussa räikeänä värinä on käytetty tummanlilaa, mutta mielestäni se ei oikein sovi valkoiselle hevoselle. Se näyttää jotenkin "tunkkaiselta" kimoilla hevosilla. Toiseksi väriksi olisi ollut hyvä valita joku muu kuin sininen, sillä sininen ja tummanlila ovat aika saman sävyisiä. 

Pidän paidasta, se on kivan sävyinen ja siinä on paljon yksityiskohtia. Arvosanaksi annan 7½

 

5. Tanja Kittenforest

Tanjan asussa oli käytetty mielenkiintoisia värejä. Nyt jälkeenpäin mietittynä, tämä asun olisi pitänyt sijoittua hieman paremmin. Pidin erityisesti turkooseista pinteleistä, ne sopivat hyvin satulan ja suitsien kanssa ja todellakin ovat räikeitä. Vihreä sopii toiseksi väriksi hyvin ja näyttää hyvältä ponillakin. Asusta kuitenkin jää puuttumaan "se jokin" ja ehkä siksi se ei erityisemmin jäänyt mieleeni, vaikka tarkemmin katseltuna se hyvännäköinen onkin. Arvosanaksi annan 8+

 

6. Vanessa Graynest

Vanessan asu oli nätti, mutta ei kuitenkaan sellainen, mitä tässä kisassa haettiin. Vaaleanpunainen on aivan liian hento sävy, eikä mustakaan mielestäni sopinut tämänkertaisen muotikisan teemaan. Värit kuitenkin sopivat hevoselle ja niitä on käytetty hyvin. Jalkineet olisivat mielestäni saaneet olla vaikkapa valkoiset, jotta asun keskikohtaan olisi tullut hieman enemmän kontrastia. Nyt se on turhan tumma. Satulahuopa on kyllä nätti! Arvosanaksi annan 7

 

7. Diana Whalesmith

Dianan asusta jäi hieman sekainen fiilis. Siinä ei oikein ollut tarttumapintaa ja kaikki vaatekappaleet olivat hieman erisävyisiä, mutta mikään ei ollut räikeä. En edes tiedä miksi se sijoittui näinkin "hyvin", ehkä se vaan jäi mieleeni kun siinä vaan yksinkertaisesti oli niin paljon kaikkea :D Ainakin pipo ja pintelit sopivat yhteen jos ei muuta! Arvosanaksi annan 6½

 

8. Maya Mooseyard

Mayan asun värit eivät oikein sovi kisan teemaan. Huopa on toki hieman "räikeä", mutta en silti luokittelisi sitä vielä räikeäksi väriksi. Pidin kyllä muuten asusta tosi paljon. Esimerkiksi satulahuopa, satula, housut ja kengät olivat erivärisiä, mutta silti sopivat tosi hyvin yhteen. Myös huopa ja takki sopivat yhteen mainiosti. Harmittaa antaa tälle näin huono arvosana, mutta kun tämä ei nyt vaan sopinut kisan teemaan. Arvosanaksi annan siis 6

 

9. Holly Lightheart

Hollyn asukaan ei sopinut teemaan ja siksi valitettavasti sijoittui näin huonosti. Asu oli yksinkertaisesti liian haalea, vaikka pidänkin tosi paljon vaaleiden ja hentojen sävyjen yhdistelmistä. Hevosvalintakin oli osunut hyvin kohdalleen ja värit sopivat sille hyvin. Jos vaaleanpunaisen sijaan asussa olisi käytetty räikeänpinkkiä, tämä asukokonaisuus olisi takulla ollut kolmen parhaan joukossa. Arvosanaksi annan 6- 



Huhtikuun tapahtumat (muokattu 11.4)

Sunnuntai 12.4 klo 19.00 - Muotikisa. Aiheena räikeät värit. Räikeistä väreistä huolimatta asukokonaisuuden tulee olla siisti. Muotikisa pidetään tuttuun tapaan sirkusteltalla
Keskiviikko 15.4 Bannerikisan viimeinen ilmoittautumispäivä
Perjantai 17.4 Novellikisan viimeinen ilmoittautumispäivä
Lauantai 18.4 klo 19.00 Reenausryhmä, alkaa Jorvikin tallilta
Lauantai 25.4 klo 19.00 Tutustumisryhmä
Sunnuntai 26.4 klo 19.00 Takaperinvaellus, alkaa Moorlandin tallilta
Lauantai 2.5 klo 19.00 Vappuvaellus

Rehellisesti sanottuna en todellakaan tiedä miten tulen näitä tapahtumia jatkossa järjestämään. Ideat yksinkertaisesti loppuvat kesken. Ihan hyviä ehdotuksia teiltä on tullut, mutta taustatyön tekeminen vaatii ihan järjettömästi aikaa (esim. siihen matkaratsastukseen tai Amazing raceen). Haluaisin nyt ainakin tämän kevään aikana, kun kaikilla on kiirettä tms. järjestää lyhyempiä tapahtumia.

Teemavaelluksen voisi toki järjestää kerran kuussa, sekä tietty tuon muotikisan. Myös reenausryhmää voidaan kokeilla nyt herätellä hieman henkiin, jos vaan minun netti antaa myöten (tai sitten siirtää reenausryhmä viikolle, jolloin nettini varmasti toimisi). Penkkiparaatia voitaisiin jatkaa muuten, mutta rehellisesti sanottuna en jaksa ja en usko, että kovin moni siitä loppupeleissä olisi innostunut.

Hemmetti, miten voi olla näin vaikeaa tapahtumien keksiminen :D! Joku taisi ehdottaa kerran, että otettaisiin keskiviikkoisin päivityksen jälkeen Skypepuhelu ja tehtäisiin niitä päivityksessä tulleita juttuja yhdessä, mutta minulla ei kyllä valitettavasti ole nyt toimivaa mikkiä, joten en uskoisi sen onnistuvan (jos ette sitten pidä puhelua keskenään).
En tiedä oletteko olleet tästä tietoisia, mutta saatte myös itse järjestää tapahtumia clubissa. Kunhan kerrotte minulle siitä hyvissä ajoin, niin pystyn infoamaan siitä täällä clubin blogissakin.


Tutustumisryhmä
Joillekin voi olla hankalaa tulla uuteen clubiin ja hypätä keskusteluun mukaan, kun ei oikeastaan edes tunne ketään clubista. Tutustumisryhmän tarkoituksena on siis yksinkertaisesti tutustua uusiin jäseniin perinpohjaisesti. Ryhmän kesto on keskimäärin 30 min ja näitä järjestetään ainakin näin aluksi kerran kuukaudessa. Voimme esim. käydä vaelluksella, makkaralla, piknikillä, olla piilosta tai muuten vaan viettää aikaa keskenämme ja jutella.
Toki uusiin clubilaisiin voi ja pitääkin tutustua myös muulloinkin kuin tämän ryhmän aikana. Ryhmän tarkoitus on vaan rohkaista uusia jäseniä tulemaan juttelemaan. Jutunaihettakin syntyy helpommin, kun tietää toisesta hieman enemmän.